Viime päivinä on tullut kokkailtua varsin vähän, mutta syötyä hyvin sitäkin useammin. Maanantaina sain vieraikseni Ouluun australialaisen ystävän, johon tutustuin aikanaan opiskelijavaihdossa Ruotsissa, sekä hänen miehensä. He ovat parhaillaan kuuden viikon Euroopan kiertomatkalla, ja kun Adele alkuvuonna kertoi heidän tulevan mielellään myös Suomeen, kutsuin heidät käymään pohjoisessa. Helsinki on tietysti hieno kaupunki, mutta viettämällä aikaa vain siellä saa varsin kapean kuvan Suomesta.
Vietimme kolme mahtavaa päivää hengaillen Oulussa ja tehden yhden road tripin Lapin puolelle kotikaupunkiini Kemiin, Tornionjoen Kukkolankoskelle ja Aavasaksan upeisiin maisemiin sekä toisen Oulun edustalle Hailuotoon. Australialaiset olivat aivan haltioissaan pohjoisesta luonnosta ja erityisesti metsien runsaasta määrästä. Moni muukin itselleni aivan jokapäiväinen asia herätti heissä ihastusta, kuten mahdollisuus tarkastella Kemijoen Isohaaran voimalaitoksen kuohuja aivan lähietäisyydeltä (Australiassa ei kuulemma tulisi kuuloonkaan, että tavalliset kansalaiset päästetään niin lähelle voimalaa) ja erinäiset keinomme selviytyä talvesta ja lumesta, aina kolminkertaisista ikkunoista auton jäärapaan tai polkupyörien talvirenkaisiin. Lumi oli heille todella eksoottinen käsite, ja nähdessään Ruotsissa lumisateen ensimmäistä kertaa elämässään Adele oli luullut, että taivaalta sataa tuhkaa. Oli todella virkistävää olla turistina omilla huudeilla, ja samalla sai tietysti tuntea kovasti ylpeyttä siitä, miten kaunista ja toimivaa kaikki meillä sentään onkaan.
Retkillämme söimme paljon ulkona, ja panin ilokseni merkille, että täällä pohjoisessa paikallisia ruokaperinteitä vaalitaan rakkaudella ja kunnianhimolla. Pohjoisen reissulla lounastimme Ruotsin puolen Kukkolankoskella, ja kokemus oli aivan ensiluokkainen ravintolan sisustuksesta aina monipuolisen seisovan pöydän antimiin. Oulussa nautiskelimme pohjoisen herkkuja muikuista poroon ja korvasienistä loheen Sokeri-Jussin Kievarissa ja Toripolliisissa. Molemmissa äkillisten helteiden aiheuttama asiakasbuumi oli selvästi päässyt yllättämään, sillä osa listan antimista oli loppu ja ruokaa sai odotella hyvän tovin, mutta ruuan tasosta sai kyllä olla ylpeä näin paikallisena. Hailuodossa taas söimme oikein maittavan lounaan ravintola Luodossa.
Omassa kodissani tarjoilin puolestani kotitekoista lohisoppaa (joka ausseille oli kovin eksoottinen asia sekin) sekä erilaisia suomalaisia leipiä ja karjalanpiirakoita graavi- ja loimulohen, savuporon, juustojen ja sen sellaisten kanssa. Vähän kyllä huvitti, kun aluksi piti oikein pysähtyä miettimään, että mitäs ne suomalaiset perinneruuat taas ovatkaan? Itse kun tulee kokkailtua sen verran kansainvälisesti. Mutta aivan mainio ruokakulttuuri meillä kyllä on, ja tulin siihen tulokseen, että kansainvälisten vaikutteiden ja einesruokien aikakaudellakin ruokaperinteet elävät loppujen lopuksi varsin vahvoina jokapäiväisessä ruokapöydässämme.
Tänään oli sitten aika palata arkeen ja omien kokkailujen pariin. Jääkaapin antimista syntyi idea tomaattisesta pekoni-mascarponepastasta, joka maistuikin oikein hyvältä. Kauppahallista oli tarttunut mukaan myös kolme mehevää raparperinvartta – vuoden ensimmäiset suomalaiset raparperit kuulemma – ja kun kaapissa oli myös purkillinen piimää ja pari elämänkaarensa loppupäässä kyyhöttävää päärynää, niin nehän piti sitten yhdistää! Mikäs sen kivempaa, kuin täysin randomit yhdistelmät.
Tomaattinen pekoni-mascarponepasta
muutama siivu pekonia
pieni sipuli
1 tlk tomaattimurskaa
125 g mascarponea (tai maustamatonta tuorejuustoa)
suolaa ja pippuria
Provencen yrttisekoitusta
chilihiutaleita
tuoretta ruohosipulia
parmesaania
250 g pennepastaa
1. Pilko pekonit ja paista ne rasvattomalla pannulla rapeiksi. Kaada lautaselle talouspaperin päälle, jotta enimmät rasvat häippäsevät. Laita pastavesi kiehumaan.
2. Ruskista pilkottu sipuli joko pekonirasvassa tai jossain hieman verisuoniystävällisemmässä versiossa. Kaada sekaan tomaattimurska, mausta ja hauduta ilman kantta keskilämmöllä 5–10 minuuttia, kunnes enin neste on haihtunut.
3. Lisää mascarpone ja sekoittele, kunnes se on suurin piirtein sulanut kastikkeen sekaan. Lisää paistettu pekoni ja hauduta kannen alla pastan kiehumisen ajan.
4. Keitä pasta lähes kypsäksi, valuta ja sekoita kastikkeen sekaan. Lisää tuoretta ruohosipulia ja parmesaaniraastetta. Tarkista maku. Ripottele annosten päälle ruohosipulisilppua ja parmesaaniraastetta.
Raparperi-päärynäpiimä
3 raparperinvartta
(intiaani)sokeria
kaksi pehmeää päärynää
litra piimää
vaniljasokeria
1. Leikkaa raparpereista päät pois, kuori ja pilko. Laita kattilaan vähäisen vesimäärän ja sokerin kanssa, keitä mössöksi. Anna jäähtyä.
2. Kuori ja paloittele päärynät ja laita ne raparperin kanssa blenderiin. Lisää sopivaksi katsomasi määrä piimää (itse kaadoin kannun lähes täyteen ja se oli vähän liikaa raparperin maun kannalta) ja pari teelusikallista vaniljasokeria. Sekoita tasaiseksi, jäähdytä jääkaapissa, kaada lasiin ja ihmettele, että kaikkea sitä ihminen saakin päähänsä. Mutta siis, aivan kelpo kesäjuoma tästä tuli, jos tykkää happamista ja hieman omituisista jutuista!
